Ikääntyvien hyvinvointisuunnitelmassa on nostettu esiin paljon tärkeitä, keskeisiä asioita.

Tarvitaan useiden eri tahojen yhteistyötä ja ikääntyvien itsensä osallistamista heitä koskevien asioidensa suunnittelemiseen ja toteuttamiseen.

Suunnitelma on lähtökohtaisesti konkreettinen. Vaikka on palveluja ja aktiviteetteja, mutta niihin ei pääse, niistä ei ole hyötyä. Ikääntyvälle tulee yhä tärkeämmäksi konkreettinen esteettömyys, liikkuminen, turvallisuus, lähiympäristö.

Iso teema, yksinäisyys, on nostettu esiin heti aluksi. Mutta sitä mietin, että missään kohdassa ei puhuta miesten ja naisten erilaisista tarpeista. Tosiasiallisesti naisten odotettavissa oleva elinikä on pidempi kuin miesten. Naiset ovat ikääntyessä aktiivisempia ja parempikuntoisia kuin miehet.

Onko tätä tehdessä pohdittu, miten asiantilaa voisi miesten kohdalla parantaa?  Miehille esim eläkkeelle siirtyminen tai leskeksi jääminen on terveyden ja hyvinvoinnin kannalta erityisen iso riskivaihe.

Lisäksi tässä yhteydessä – kertoisin palautetta, jota olen kaupunkilaisilta saanut:

mm, että omaishoitajina on paljon hyvin iäkkäitä ihmisiä ja läheisillä on huoli heidän jaksamisestaan, vaikka he sanoisivat itse haluavansa jatkaa samaan malliin. Vaihtoehtoja tulisi tarjota ja yhdessä suunnitella riittävän ajoissa.

Toinen palaute on se, että kun ollaan niin pitkällä, että ihminen on elämänsä lopussa, eikä mitään ole enää tehtävissä, niin JUST.n saattohoidosta on tullut paljon hyvää palautetta. Ihmisen viimeiset vaiheet hoidetaan kunnioittavasti ja siten, että kaikki mahdollinen on tehty sen suhteen, jotta tilanne olisi kaikille osapuolille mahdollisimman lempeä.

Katri Kuusikallio